Oksa ja saha

Kolumni julkaistu Viikko Pohjois-Karjala -lehdessä 03/2016.

Opintotukea ehdotetaan leikattavaksi. En pitänyt yllätyksenä. Opintotuen leikkaaminen on aivan täsmällisen mallikkaasti linjassa nykyisen koulutuspolitiikan kanssa.

Minä en ymmärrä. Opiskelijat elävät jo nyt köyhyysrajalla. Tukien leikkaaminen ja tukikuukausien vähentäminen ei ole minkäänlainen keino nopeuttaa opintoja. Mitä vähemmän opiskelijaa tuetaan, sitä hanakammin hän tekee töitä opiskelun ohella. On varmaan sanomattakin selvää, että työnteko opiskelun ohella ei ainakaan nopeuta opintojen valmistumista. Kiire ja huoli rahojen riittämisestä eivät kannusta tekemään opintoja läpi ennätysajassa. Eikä opiskelun pidä olla mikään kilpailu.

Koulua pitää voida käydä niin, että opitut asiat sisäistetään kunnolla. Pitää olla aikaa tuumata ja kokeilla. Työllistyminen onkin sitten kokonaan toinen seikka. Ei ole tavatonta että ammattiin valmistunut, vaikka työtä sivuavaa kokemustakin omaava henkilö, ei pääse edes ilmaiseen harjoitteluun kilpaillulla alalla. Työttömiä on paljon, miksi pitäisi kiirehtiä kortistoon? Vai onko tarkoitus napata nenäkkäiltä opiskelijoilta luulot pois?

Lainaan painottuva opintotukijärjestelmä ei ainakaan lisää tasa-arvoa. Ne jotka huuhailevat, että ennen vanhaan sitä opiskeltiin lainalla ja sitten maksettiin kun töihin mentiin, unohtavat jotain. Nimittäin nykyisin ei töihin enää noin vain mennä. Samaa paikkaa kärkkyy muutama muukin.

Onko koulutuksen tarkoitus kasvattaa työhön taitavia, reippaita kansalaisia, jotka voivat valmistuttuaan asettaa itsensä yhtiöiden käyttöön? Vai onko koulutuksen tarkoitus sittenkin sivistää, opettaa ja pakottaa katajainen, takkutukkainen kansa ajattelemaan itse?

Minä toivon, että molemmat vaihtoehdot ovat läsnä. Se on nyt vain niin, että pelkkiä insinöörejä kouluttamalla ei pyöri yhteiskunta. Heitä kyllä tarvitaan, paljon tarvitaankin, lisäksi tarvitaan sairaanhoitajaa ja putkimiestä siinä missä av-teknikkoa, lääkäriä tai opettajaa. Kysymys on tasapainosta. Erityisen tärkeää on kuitenkin antaa jokaiselle opiskelijalle mahdollisuus oppia niin paljon ja hyvin kuin mahdollista. Jos opiskelut täytyy hutaista läpi jonkun teennäisen opintopisterajan takia, valuu asiaan varattu resurssi hukkaan. Saadaan siis ihmisiä, joilla voi olla todistus opinnoista, mutta ei kuitenkaan tarvittavia tietoja ja taitoja. Mitä järkeä siinä on?

Tehokkuutta vaadittaessa, tulisi päättää miten tehoa mitataan. Onko siis kriteerinä vain raha vai otetaanko muitakin asioita huomioon. Nyt tehokkuutta mitataan vain rahassa. Varmasti muutakin arvioidaan, mutta julkisuudessa ei juuri muusta puhuta. Miten paljon kunkin opiskelijan tutkinto oppilaitokselle maksaa, ja miten paljon jokaisesta valmistuneesta oppilaitos saa rahaa? Niiden tahojen, jotka eivät rahaa pidä ainoana kriteerinä, tulee tuoda muutkin arvot esille.

Meillä on paikallinen esimerkki aikamme koulutusongelmasta.

Karelia ammattikorkeakoulu uhkaa lopettaa musiikin koulutuksen. Perusteluksi kerrotaan koulutuksen hinta. Totta on se, että paljon yksityisopetukseen perustuva koulutus on hintavampaa kuin massaluennoilla hoituva koulutus. Näyttää pahasti siltä, että sisältöä ei arvioida. Se on väärin. Samalla asetetaan vastakkain yksikköhinnaltaan halvempi, esimerkiksi tekniikan koulutus ja hintavampi musiikin koulutus.

Pohtimatta jää koulutuksen yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja toiminnalliset vaikutukset. Musiikinopiskelijat palvelevat taloudellisesti pientä musiikin peruskoulutusta, insinööriksi opiskeleva taas toimii paikallisen teollisuuden ja yritysmaailman mukana. Ensimmäinen suunnittelee toiselle vaikkapa talon, kun taas toinen opettaa ensimmäisen tyttärelle viulunsoittoa. Kumpi sitten on yhteiskunnan kannalta se, jonka koulutus tulee lopettaa? Kuka tämän rajan lopulta vetää. Sinä vaiko minä? Tulin asetelleeksi vastakkain asiat, jotka eivät vastakkain kuulu.

Onko osakeyhtiö, kuten Karelia amk on, ylipäätänsä hyvä hallintomalli oppilaitokselle? Pystyykö koulu olemaan terve yritys? Onko yrityksen tarkoitus ylipäätään pitää yllä tasapainoa muuallakin kuin tilinpäätöksessä? Onko osakeyhtiö muotoisen oppilaitoksen johto asetettu mahdottoman tehtävän eteen? Näitä sietää vähän tuumia.

Oppilaitoksen asiakas on opiskelija, ei rahoitusta antava kunta tai työvoimaa kärkkyvä yritys. Koulutuksen tarkoituksena tulee olla opiskelijan tietojen ja taitojen mahdollisimman hyväksi kehittäminen.

Koulutuksesta säästävä yhteiskunta sahaa oksaa, jolla itse istuu.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

A WordPress.com Website.

Up ↑

%d bloggers like this: