Nyt on käynyt niin, että meidän kylälle on perustettu energiaosuuskunta. Osuuskuntaan on jäseniksi ryhtyneet kaikki vesi-ja viemäriosuuskunnan jäsenet sekä kolmisenkymmentä kesämökkiläistä.
Toiminnan käynnistämistä varten on aloitettu jo viisi vuotta sitten projekti yhdessä paikallisen ammattikorkeakoulun, aikuiskoulutuskeskuksen ja yliopiston kanssa. Rahoitusta on hankittu yhteistyössä TE-keskusken kanssa. EU-tukea on haettu ja myöskin saatu. Tarkoituksena on tuottaa paikallisesti energiaa, lähinnä sähköä. Suunnitelmasta on muodustumassa useampiosainen.
Ensimmäisenä ryhdytään valmistelemaan aurinkokeräimien hankintaa. Tarkoitus on tehdä yksi iso hankinta, jossa jokaiselle osakkeelle hankitaan oman kiinteistönsä yhteyteen aurinkoenergian keräin. Joissan tapauksissa kerätään lämpöä, jolla lämmitetään käyttövettä, toisissa tapauksissa tuotetaan sähköä.
Jos osakas ei halua omalle tontilleen keräimiä tai jos rakennus ei sovellu aurinkokennojen asennukseen, on lammasfarmarin kanssa tehty sopimus, että häneltä ostetulla pellolla saavat lampaat edelleen laiduntaa ja keräimet sijoitetaan pellolle. Siitä tulee aurinkopuisto. Voihan olla niinkin, ettei kukaan halua aurinkopaneeleja omaan pihaansa, ja kaikki laitetaan yhteen paikkaan. Tarkoitus on kuitenkin yhteinen.
Toisena osana suunnitelmaa on tarkoitus ryhtyä opettelemaan energiaa säästävää elämää. Jokainen osakas pääsee kurssille, jossa opetetaan ennakoimista ja energiansäästökikkoja. Omakotitaloihin aletaan asentaa sähköisiä lämmityksenohjausjärjestelmiä, joilla lämmityksen käyttöä voidaan kontrolloida. Enää ei lattialämmitys pohota täysillä, kun ketään ei ole kotona.
Sisälämpötilaa lasketaan +20 Celsiukseen. Sillä pärjää kyllä. Lammasfarmari on yhdessä Marttojen kanssa alkanut tuottaa omaa villalankaa. Siitä kudotaan jokaisen jalkaan sopivat töppöset. Osuuuskunta hankkii nämäkin laitteet (ja langat) yhdessä. Tukkuhintaan tulee halvemmaksi.
Tuulivoimaloita on pystytetty jo useamman maatilan navetan päätyyn. Koululle hiukan isompi tuulimylly jauhaa käyttösähköä jo oikein mukavalla katteella. Tuulivoimapuiston lupahakemukset ovat jo vireillä. Koulun ikkunat on remontoitu talkoilla yhdessä kunnan kanssa.
Kiinteistönhoitaja Matikainen on palkattu hoitamaan myös energiahankkeen kiinteistöjä. Lumenluontia ja kiinteistöjen valvontaa. Osakkaat voivat tilata Matikaisen käymään, vaikka rännejä tyhjentämään tai vuokrata muutamalla eurolla osuuskunnalta vehkeet itse homman tehdäkseen. Pääpaikkanaan Matikainen pitää koulua, jonka kiinteistönhoidosta kunta maksaa osan hänen palkastaan. Matikainen on tyytyväinen mies, sillä ennen hän joutui ajamaan työpäivän aikana autolla toistasataa kilometriä, kun kiinteistönhoitoalue ulottui naapurikunnankin puolelle. Nyt työt ovat omalla kylällä ja kesäaikaan työmatkoihin riittää polkupyörä.
Mökkiläisten syys- ja keväthuollot työllistävät sen verran, että kiireisimpinä aikoina mukaan on palkattu kyläyhdistyksen ”ukkokerhoa”. Vanhemmat herrasmiehet hoitavat mökkiläisten pihat tiptop-kuntoon ja tienaamillaan rahoilla järjestävät hiukan virkistystä arkeensa. Suunnitteilla on lasten leikkipuistoa yhdessä kunnan kanssa, jahka uusi kaava saadaan valmiiksi. Uusia asukkaita kylälle olisi tulossa sitä mukaan, kun saadaan järjestelyjä valmiiksi.
Tämä oli fiktiota. Voisiko se olla kuitenkin totta?
Saksalainen Feldheimin kylä on ollut käytännössä energiaomavarainen vuodesta 2009 lähtien. Heillä ei ole ydinvoimalaa eikä kivihiililaitosta, vaan he tuottavat energiansa uusiutuvilla energialähteillä. Heillä on jopa oma sähköverkko ja hiukkasen sähkön ylituotantoakin. Sähkölaskut ovat pienentyneet 30 %. Lämmityskustannukset laskeneet 10 %.
Miksipä näin ei voisi olla myös meillä? Aika taitaisi olla kohta kypsä kestävään energian tuotantoon. Tekniikka on jo olemassa, nyt ei enää tarvita kuin hitunen järkeä ja taskullinen tahtoa.
Kolumni on julkaistu Viikko Pohjois-Karjala -lehdessä.
Salomaalta 